Kesä on kulunut ihmetellessä, leikattu selkä ei juurikaan anna autoja harrastaa, koska asentaessa joutuu yleensä olemaan aika omituisissa asennoissa.
Tämän mallin sporttiohjauspyörän eli ns. Spucknapf -rattien hinnat ovat viime aikoina kivunneet yhä korkeammalle, aiemminhan niitä sai Suomestakin ihan pilkkahintaan. Nyt ei satasella tahdo löytää minkäänlaista.
Todellisen harvinaisuuden bongasin Saksan Ebaysta: Puolalainen kauppias möi Spucknapf -rattia ruskean sävyisenä, joka sopii tämän auton sisustukseen oikein mainiosti.
Lähetyksessä oli sanomista ja pakkausta purettaessa keskiössä oleva vilkun palautuskynsi rapsahti poikki. Palanen onneksi jäi talteen. Sen sai näppärästi muovihitsattua. Tässä ratissa on hieman harvinaisempi palautuskehä, joka on kiinni kolmella ruuvilla. Tätä kehää on käytetty myös Kuplassa ja Karmann Ghiassa.
Tämän auton alkuperäisratissa on samanlainen, mikä ei ole sääntö, vaan poikkeus.
Vanha ratti on sekin ihan kelpo kunnossa, pehmustettu ja ehjä, Spucknapf ei ole nahkaa, eikä se ole kehältään yhtään pienempi kuin orkkiskaan, mutta on tuo sporttiratti vaan niin paljon paremman näköinen, että pakko se ottaa käyttöön.
Vanha saa mennä varastoon eläkepäiville.
Ilmeisen alkuperäiset poljinkumit vaihtuivat uusiin tanskalaisvalmisteisiin.
En muista, että olisin juuri autooni koskaan mitään tanskalaisvalmisteista tuonut, edes voileipiä, ollutta ehkä.
Kammottavat kirkkaat etuvilkut saavat myös lähtöpassit.
Tässä autossa riittää ihmeellisyyksiä, kuten näidenkin vilkkujen kiinnitys puskuriin kipsilevyruuvilla.
Maailmalta löytyy oranssia vilkkua tarvikkeena, mutta kun hankkii originaalia, sillä pärjää pitkälle.
Yllättäen, puskurin kuoren alla olevan peltisen tukirangan vilkun kiinnityspisteet ovat ehyet, yleensä nuo on korroosio syönyt puhki.
Asentaessa akku tyhjeni ja auto piti siirtää mäkistartilla akkulaturin ulottuville, sen takia konepelti hymyilee.
