Aikaisemmin olen siis omistanut yhden Limousine -mallisen MK1 Golfin, Karmannin koritehtaan luomuksen, Cabrioletin ja Jugoslavian lahjan läntiselle autoilevalle maailmalle, Golf Caddyn.
Joku asia näissä kiehtoo, lieneekö se, että auto on suunniteltu jo lähes neljäkymmentä vuotta sitten vaiko se, että kun tulee Golfista puhetta jonkun kanssa, tämä kertoo omistaneensa joskus sellaisen. Hieman kuin Kupla siis. Hyvin yksinkertainen ja luotettava perustekniikka tekee näistä laitteista varsin kestäviä, vaikkakin ruoste on joissakin vuosimalleissa koitunut korille hyvin tuhoisaksi.
Cabriolet oli aikansa tyypillinen korinvaihto, ranka oli muistaakseni jotain samoja ikiä kuin tämä uusinkin, mutta tekniikka oli hankittu jostakin tuoreemmasta 1.8 GTI:stä. Selvää oli, että 118 DIN hevosvoimaa kuljetti kevyttä aihiota kohtalaisen lujaa. Tekniikka oli päivitetty vastaamaan kulkuhaluja mm. isompine jarruineen ja Bilsteinin keltaisine tolppineen, mutta totuuden nimessä avomallin löysempi kori ei oikein natsannut raaserinomaiseen suorituskyvyn kanssa. Tuohon tuli hetken mielijohteesta hankittua loppuaikoina kahden tuuman Simons -merkkinen pakoputkikin, joka tosin hieman lisäsi suorituskykyä, mutta meteli oli kabiinissa sellainen, että pidemmän matkan teko oli melkoinen rasitus.
Caddy oli myös kokenenut tekniikanvaihdon 1.6 dieselistä 1.6 turbodieseliksi. Ostin tämän vuonna 2004 muuttoautoksi.
Ulkoinen olemus oli lievästi sanottuna luotaantyöntävä, mutta tekniikka pelasi. Sain auton muutoskatsatuksenkin tehtyä siitä huolimatta, että luovuttaja-auton papereita ei oltu muistettu ottaa talteen, joten mitään dokumenttia ei tekniikasta ollut.
Onneksi saimme sitten koneen tyypillä silloisen AKE:n tietokannasta kaivettua laitteelle teholukemat ja vuosimallin perusteella muut vaatimukset mm. jarruihin liittyen. Tämänkin laitteen kohtalona oli krooninen ruoste, jonka vuoksi vietin monta iltaa hitsaillen lattiaa ja koteloita, mutta lopulta rumasta ankanpoikasesta kehkeytyi -jos ei nyt joutsen, niin joku muu laululintunen kuitenkin.
Ulkoinen olemus oli lievästi sanottuna luotaantyöntävä, mutta tekniikka pelasi. Sain auton muutoskatsatuksenkin tehtyä siitä huolimatta, että luovuttaja-auton papereita ei oltu muistettu ottaa talteen, joten mitään dokumenttia ei tekniikasta ollut.
Onneksi saimme sitten koneen tyypillä silloisen AKE:n tietokannasta kaivettua laitteelle teholukemat ja vuosimallin perusteella muut vaatimukset mm. jarruihin liittyen. Tämänkin laitteen kohtalona oli krooninen ruoste, jonka vuoksi vietin monta iltaa hitsaillen lattiaa ja koteloita, mutta lopulta rumasta ankanpoikasesta kehkeytyi -jos ei nyt joutsen, niin joku muu laululintunen kuitenkin.
Meinasi unohtua, että olen omistanut myös muiden sukupolven Golfeja, mm. Mk2 Golfin sekä pari Mk3 Golfin, joista vihreä seisoo yhä pihassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti